Synopsisvaiheesta asiakäsikirjoitukseen

Käyttöliittymän suunnittelu

Värit

Väri viestii ja luo mielikuvia. Tummat sävyt aiheuttavat illan tai yön tunnun, vaaleat aurinkoisen ja selkeän vaikutelman. Kirkkaat värit ovat valoisia ja myönteisiä, sameat puolestaan tekevät maanläheisen ja halvan tunnun. (Metsämäki 2000, 111) Väri nähdään graafista suunnittelua käsittelevissä oppaissa tärkeänä sommitteluelementtinä ja viestinnän voimallisena tehokeinona (esim. Hatva 2002, 63; Korpela & Linjama 2003, 399) Yhteinen ja yleinen oppaiden antama neuvo suunnittelijoille on se, että väriä tulee käyttää harkiten ja hillitysti.

Värillä on aina oltava tehtävänsä käyttöliitymässä. Väri voi korostaa tärkeää tietoa, yhdistää tai erotella rinnakkaisia elementtejä ja ilmaista objektien välisiä suhteita. Värillä voimme keventää typografiaa ja erotella tektin otsikkotasoja toisistaan. Väri voi toimia myös helposti muistettavana tunnistamisen apuvälineenä.

Värikokemukset ovat aivojen tulkintaa tulkintaa valon aallonpituuksista. Värien käytön suunnittelussa on otettava huomioon se, että kuvaruudulla esitettäväksi tarkoitettujen aineistojen värien aiheuttamat värihavainnot poikkeavat painotuotteiden värikokemuksista. Näyttöruudulla väri muodostuu siten, että elektrodit johdetaan törmäämään kuvaputken pinnalla olevaan hehkuaineeseen (esim. fosfori) ja lopputuloksen näemme erilaisina valon aallonpituuksina, punaisina, vihreinä ja sinisinä pisteinä. Nimitys RGB-värit johtuukin ko. värien nimistä:red, green, blue. Värit sekoittuvat katsojan näköjärjestelmässä ns. lisäävän järjestelmän mukaisesti. Kun siinä vihreä ja punainen yhdistetään syntyy keltaista ja kun kaikki kolme väriä ovat mukana syntyy valkoista. (Sumiloff 1996, Hatva 2002, 64) Kuvaruututyöskentelyyn sopiva väripaletti käyttää RGB-värejä.

Painotuote ei toista värejä täysin samanlaisina kuin ne kuvaruudulla esiintyvät. Painotuotteiden CMYK-värijärjestelmä muodostuu neljästä väristä, joitten värihavainnon muodostamaa järjestelmää sanomme vähentäväksi järjestelmäksi, koska väripintojen pigmentit heijastavat vain osan valon taajuuksista katsojan silmiin ja imevät osan taajuuksista itseensä. Kaikkien neljän värin sekoittuminen saa aikaan mustan värin.

Keskeiset värien ominaisuudet ovat värisävy (hue), kylläisyys (saturation) ja kirkkaus (brightness). Värin ominaisuuksia on mahdollista säädellä esim. kuvankäsittelyohjelmilla, jolloin muunnellaan värivaikutelmia suhteessa toisiin väreihin.

Väri toimii aina yhteydessä ympäristöönsä. Vaalealla pohjalla tumma näyttää tummemmalta kuin katsottaessa sitä tummaa taustaa vasten. Perusväritkin koetaan valoisuudeltaan erilaisiksi, koska valoisuus on värin voimakkuuden psykologinen vaikutelma. Värivaikutelma onkin tärkeämpi kuin oikea sävy.

Sivun alkuun

Värikokemuksilla näyttää olevan myös kolmiulotteinen luonne, jonka mukaan jotkut väreistä tulevat lähemmäksi ja jotkut jäävät taustalle. Värien erottuvuus vaihtelee taustan mukaisesti. Mustalla taustalla keltainen näyttää työntyvän eteenpäin ja violetti vetäytyy taaksepäin. Valkoisella taustalla värivaikutelman kolmiulotteisuus toimii päinvastoin. Valkoinen vetää keltaista sukulaista puoleensa ja violetti työntyy lähemmäksi katsojaa. Taustan väri näyttää olevan yhtä tärkeä kuin sitä vasten esiintyvä väri. Taiteilijoiden maininnat ”lämpimistä” (punaiset) väreistä, jotka tulevat lähelle ja ”kylmistä” (siniset) väreistä, jotka pakenevat taustalle, näyttävät toimivan suhteessa toisiinsa taustasta riippumatta.

Ihmissilmä ei tarkenna kaikkia värispektrin ääripäiden värejä samanaikaisesti. Tällaisista väreistä on esimerkki kirkkaan sininen ja punainen. Viereisen kuvion tyyppinen väriyhdistelmä saa silmän hyvin kokemaan sinisen ympyrän väreilevänä ja viivaa on vaikea nähdä terävänä. Värien yhdistelemisessä on siten syytä käyttää harkintaa, koska värikokemus voi olla katsojalle suorastaan epämiellyttävä. Hyvin kylläisen tummalle siniselle värille on lähes mahdotonta tarkentaa katsetta terävästi. On hyvä myös muistaa, että värin pinta-alalla on merkitystä värikokemuksen muodostumisessa.

Värejä koskevat havainnot riippuvat jo kuvattujen värikokemusten lisäksi näyttöpäätteen koosta ja välkkymisestä sekä katselutilan valaistuksesta. Katsojalle ja lukijalle väreillä on erityistä merkitystä silloin, kun lähestytään lukijan erotuskynnystä. Värin havaittavuus vaatii riittävää värikontrastia. Pienetkin erot taustan ja tekstin värissä muttavat huomattavasti luettavuutta ja värivaikutelmaa. Kontrastin puutetta voi osittain kompensoida esim. tekstikoon suurentamisella. Vierekkäisten värien eroja voi säädellä kaikilla kolmella värin ulottuvuudella: muuttamalla värisävyä, värikylläisyyttä tai kirkkautta. (esim. Hatva 2002, 68) Vaikka värikontrasti onkin välttämätön erotuskynnyksen ylittämiseksi, on hyvä muistaa, että suurin mahdollinen kontrasti väsyttää katsojan silmiä.

Silmä adaptoituu kuvaruudulla esitettyyn kirkkausasteeseen ja kontrastiin. Näiden ominaisuuksien nopea ja alituinen vaihteleminen vie silmien sopeutumiseen tarvittavaa aikaa, väsyttää ja häiritsee varsinaiseen asiaan keskittymistä. Jatkuvuus ja toistuvuus on lukijan kannalta tärkeä esitettävän aineiston ominaisuus.

Taustojen valinta on tärkeää. Kuvioiden ja taustan on erotuttava selvästi. Taustakuvioiden ja tekstin yhdistelmien valinnoissa on syytä olla erityisen tarkkana. Valkoista taustaa näyttää olevan varminta käyttää silloin kun on esitettävässä aineistossa on runsaasti värivalokuvia. Tällöin kuvat ja niiden värit pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Musta taustaväri on kuville neutraali ja intensiivinen, vaikka näyttääkin suurina pintoina raskaalta. Harmaata väriä voi pitää silmälle ystävällisenä värinä, joka yksinään on ilmeetön, mutta aktivoituu heti kun rinnalle tulee muita värejä.

Sivun alkuun

---

Käyttöliittymän peruselementit
Käyttöliittymän rakenteen ja visuaalisen muodon sommittelu
Painikkeet
Symboliikka
Näköharhat
Värit
Väriharmonia
Värien merkityksiä
Värien käytöstä tehtyjä suosituksia

---

Käyttöliittymän suunnittelu

Oppimateriaalin sisällysluettelo