Liuoksen pitoisuutta eli vahvuutta ei tunneta
Tiedetään liuoksen tilavuus ja siten sen määrä,
ja lisäksi tiedetään, kuinka paljon vaikuttavaa ainetta
liuoksessa on.
6,0g:sta Cetavlon-jauhetta on valmistettu 200,0g liuosta. Kuinka vahvaa
saatu liuos on prosentteina?
Päättelemällä
200,0g liuosta on |
6,0g Cetavlon-jauhetta |
100,0g liuosta on |
6,0g:2=3,0g Cetavlon-jauhetta |
Koska 100g on 3,0g vaikuttavaa ainetta, liuos on 3-prosenttinen. Prosentti
kertoo aina, kuinka paljon vaikuttavaa ainetta on 100 massa- (tai tilavuus-)
yksikössä.
Valmistettavan liuoksen tilavuutta eli liuoksen määrää
ei tunneta
Tiedetään, kuinka paljon vaikuttavaa ainetta käytetään
ja kuinka vahvaa liuoksesta pitää tulla.
Montako litraa 0,25-prosenttista liuosta saadaan 5,0g:sta sinkkisulfaattia?
Päättelemällä
Koska valmistettava liuos on 0,25-prosenttista, valmistuu 0,25g:sta 100ml
liuosta.
100ml liuosta tarvitaan |
0,25g sinkkisulfaattia |
200ml liuosta tarvitaan |
0,5g |
400ml |
1.0g |
5x400ml=2000ml |
5,0g |
Vastaus: 5,0g:sta sinkkisulfaattia saadaan 2,0 litraa
0,25%-liuosta.
Valmistaminen laimentamalla
Laimentamisella tarkoitetaan vaikuttavan aineen pitoisuuden pienentämistä
tai liuostilavuuden suurentamista. Jos liuoksia ei laimennettaisi, väkeviä
liuoksia pitäisi annostella niin pieniä määriä,
että joko niiden injisoiminen olisi mahdotonta tai hyvinkin pieni
virhe tilavuudessa aiheuttaisi suuren virheen vaikuttavan aineen määrässä.
Toisaalta väkevä liuos aiheuttaa potilaan elimistössä
hetkellisesti liian korkean vaikuttavan aineen pitoisuuden, ja siksi lääke
on laimennettava ja annettava tasaisesti pitemmän ajan kuluessa infuusioliuoksena.
Konsentraateista saadaan laimentamalla infuusioliuoksia, joissa väliaineena
voi olla glukoosiliuos, fysiologinen keittosuolaliuos yms. Laimennettavaa
liuosta kutsutaan usein kantaliuokseksi, varastoliuokseksi tai vain yksinkertaisesti
väkeväksi liuokseksi.
Liuoksia laimennettaessa on ajateltava, mistä lähdetään
ja mihin päädytään, ja lisäksi on muistettava,
että laimennettaessa liuokseen lisätään vain liuotinta
(yleensä tislattua steriiliä vettä eli aquaa), jolloin
vaikuttavan aineen määrä pysyy samana.
Laimennustehtävät lasketaankin aina sen perusteella, että
vaikuttavan aineen määrä on sama alkuperäisessä
ja lopullisessa, laimennetussa liuoksessa.
Esimerkki:
Jalkakylpyä varten tarvitaan 4 litraa fysiologista keittosuolaliuosta
(0,9%). Liuos valmistetaan 18-prosenttisesta keittosuolaliuoksesta. Kuinka
paljon sitä on otettava?
Päättelemällä
Kun laimennustehtävä ratkaistaan päättelemällä,
lähdetään liikkeelle tilanteesta, jossa tiedetään
sekä liuoksen määrä eli tilavuus että sen pitoisuus.
Tehtävän mukaan se voi olla joko alku- tai lopputilanne.
Esimerkiksi tiedetään, että laimennettua liuosta on valmistettava
4 litraa ja se on 0,9-prosenttista.
Aloitetaan siis lopputilanteesta.
Ensin päätellään, kuinka paljon vaikuttavaa
ainetta on 4 litrassa liuosta.
Vaikuttavaa ainetta |
Liuoksen määrä |
0,9g |
100ml |
9g |
1000ml |
4x9g=36g |
4x1000ml=4l |
Toiseksi on pääteltävä, missä määrässä
18-prosenttista liuosta on 36g vaikuttavaa ainetta.
18g 100ml:ssa liuosta
2x18g=36g 200ml:ssa liuosta
Siis 18-prosenttista liuosta on otettava 200ml.
Huomaa! Laimennettaessa liuoksen tilavuus aina
kasvaa ja pitoisuus pienenee.
Yleisesti voidaan sanoa, että laimennettaessa otetaan tietty määrä
tietynvahvuista alkuperäistä liuosta, lisätään
liuotinta ja saadaan jokin määrä jonkin vahvuista liuosta.
Juuri seuraavat neljä suuretta ovat olennaisia:
- alkuperäisen liuoksen määrä ja pitoisuus
- lopullisen, laimennetun liuoksen määrä ja pitoisuus.
Yleensä näistä luvuista kolme tunnetaan ja yksi pitää
ratkaista.
Lääkelaskenta 1
Lääkelaskenta 2
Lääkelaskenta 3
Lääkelaskenta 4
Lääkelaskenta 5
Lääkelaskenta 6
Sisällysluettelo
|
|