LÄÄKELASKENTA 4


Liuoksen pitoisuutta eli vahvuutta ei tunneta

Tiedetään liuoksen tilavuus ja siten sen määrä, ja lisäksi tiedetään, kuinka paljon vaikuttavaa ainetta liuoksessa on.

6,0g:sta Cetavlon-jauhetta on valmistettu 200,0g liuosta. Kuinka vahvaa saatu liuos on prosentteina?

Päättelemällä

200,0g liuosta on

6,0g Cetavlon-jauhetta

100,0g liuosta on

6,0g:2=3,0g Cetavlon-jauhetta


Koska 100g on 3,0g vaikuttavaa ainetta, liuos on 3-prosenttinen. Prosentti kertoo aina, kuinka paljon vaikuttavaa ainetta on 100 massa- (tai tilavuus-) yksikössä.

Valmistettavan liuoksen tilavuutta eli liuoksen määrää ei tunneta

Tiedetään, kuinka paljon vaikuttavaa ainetta käytetään ja kuinka vahvaa liuoksesta pitää tulla.


Montako litraa 0,25-prosenttista liuosta saadaan 5,0g:sta sinkkisulfaattia?

Päättelemällä

Koska valmistettava liuos on 0,25-prosenttista, valmistuu 0,25g:sta 100ml liuosta.

100ml liuosta tarvitaan

0,25g sinkkisulfaattia

200ml liuosta tarvitaan

0,5g

400ml

1.0g

5x400ml=2000ml

5,0g


Vastaus: 5,0g:sta sinkkisulfaattia saadaan 2,0 litraa 0,25%-liuosta.


Valmistaminen laimentamalla

Laimentamisella tarkoitetaan vaikuttavan aineen pitoisuuden pienentämistä tai liuostilavuuden suurentamista. Jos liuoksia ei laimennettaisi, väkeviä liuoksia pitäisi annostella niin pieniä määriä, että joko niiden injisoiminen olisi mahdotonta tai hyvinkin pieni virhe tilavuudessa aiheuttaisi suuren virheen vaikuttavan aineen määrässä. Toisaalta väkevä liuos aiheuttaa potilaan elimistössä hetkellisesti liian korkean vaikuttavan aineen pitoisuuden, ja siksi lääke on laimennettava ja annettava tasaisesti pitemmän ajan kuluessa infuusioliuoksena.

Konsentraateista saadaan laimentamalla infuusioliuoksia, joissa väliaineena voi olla glukoosiliuos, fysiologinen keittosuolaliuos yms. Laimennettavaa liuosta kutsutaan usein kantaliuokseksi, varastoliuokseksi tai vain yksinkertaisesti väkeväksi liuokseksi.

Liuoksia laimennettaessa on ajateltava, mistä lähdetään ja mihin päädytään, ja lisäksi on muistettava, että laimennettaessa liuokseen lisätään vain liuotinta (yleensä tislattua steriiliä vettä eli aquaa), jolloin vaikuttavan aineen määrä pysyy samana.

Laimennustehtävät lasketaankin aina sen perusteella, että vaikuttavan aineen määrä on sama alkuperäisessä ja lopullisessa, laimennetussa liuoksessa.

Esimerkki:
Jalkakylpyä varten tarvitaan 4 litraa fysiologista keittosuolaliuosta (0,9%). Liuos valmistetaan 18-prosenttisesta keittosuolaliuoksesta. Kuinka paljon sitä on otettava?

Päättelemällä

Kun laimennustehtävä ratkaistaan päättelemällä, lähdetään liikkeelle tilanteesta, jossa tiedetään sekä liuoksen määrä eli tilavuus että sen pitoisuus. Tehtävän mukaan se voi olla joko alku- tai lopputilanne.

Esimerkiksi tiedetään, että laimennettua liuosta on valmistettava 4 litraa ja se on 0,9-prosenttista.
Aloitetaan siis lopputilanteesta.

Ensin päätellään, kuinka paljon vaikuttavaa ainetta on 4 litrassa liuosta.

Vaikuttavaa ainetta

Liuoksen määrä

0,9g

100ml

9g

1000ml

4x9g=36g

4x1000ml=4l

Toiseksi on pääteltävä, missä määrässä 18-prosenttista liuosta on 36g vaikuttavaa ainetta.

18g 100ml:ssa liuosta
2x18g=36g 200ml:ssa liuosta

Siis 18-prosenttista liuosta on otettava 200ml.

Huomaa! Laimennettaessa liuoksen tilavuus aina kasvaa ja pitoisuus pienenee.

Yleisesti voidaan sanoa, että laimennettaessa otetaan tietty määrä tietynvahvuista alkuperäistä liuosta, lisätään liuotinta ja saadaan jokin määrä jonkin vahvuista liuosta. Juuri seuraavat neljä suuretta ovat olennaisia:
- alkuperäisen liuoksen määrä ja pitoisuus
- lopullisen, laimennetun liuoksen määrä ja pitoisuus.

Yleensä näistä luvuista kolme tunnetaan ja yksi pitää ratkaista.

Lääkelaskenta 1
Lääkelaskenta 2
Lääkelaskenta 3
Lääkelaskenta 4
Lääkelaskenta 5
Lääkelaskenta 6


Sisällysluettelo