Digitaalinen valokuvaus

Filmityypit

Mustavalkoinen filmi on edelleenkin hyvä työväline, kun halutaan tarkkoja harmaasävykuvia. Värifilmit eivät ainakaan toistaiseksi kykene toistamaan harmaan eri sävyjä yhtä hyvin.

Värinegatiivifilmi on harrastuskuvaajilla edelleen suosittu filmityyppi. Nopeat ja edulliset kehitysautomaatit sekä valokuvaliikkeiden tarjoukset ovat pitäneet yllä värinegatiivifilmin suosiota.

Negatiivifilmi on kaksinkertaisesti negatiivinen siten, että tummat kohdat näkyvät vaaleina ja päinvastoin ja lisäksi värit näkyvät komplementti- eli vastaväreinä. Siten esim. vihreä näkyy purppuranpunaisena ja sininen keltaisena. Kopiointivaiheessa filmiltä kuvapaperille, sekä sävyt että värit kääntyvät jälleen positiivisiksi.

Oheinen väriympyrä havainnollistaa komplementtivärit ympyrän vastakkaisille puolille. Negatiivifilmissä ovat siis vihreä ja magenta, keltainen ja sininen, punainen ja syaani toistensa komplementtivärejä.

Yleisimmin käytetty värinegatiivifilmi on niin kutsuttu päivänvalofilmi, jonka värilämpötila on 5.600-6.000 Kelvin-astetta. Tällaisella filmillä saa värisävyiltään tasapainoisia kuvia keskipäivän auringonvalossa ja elektronisalamalla. Erikoistilanteita varten on olemassa esim. 3.400 Kelvin-asteen filmi keinovalossa kuvaamista varten. Myös suodattimia voidaan käyttää kameran linssin edessä, mutta ne tahtovat heikentävät erikoistilanteissa usein puutteellista valaistusta entisestään.

Mustavalkoinen ja värinegatiivifilmi
Värilämpötila
Digitaalinen valoherkkä kenno (CCD-kenno)
Erilaisia ohjelmia kuvien käsittelyyn

Pääsivulle
Oppimateriaalien sisällysluettelo