Johdanto
Potilaiden lääkehoitoon voi liittyä ongelmia, joista osa
on sellaisia, että niitä pystyttäisiin ratkaisevasti vähentämään
lääkehoidon ohjausta tehostamalla. Tutkimusten mukaan on tehty
karkea arvio, että vain
1/3 lääkehoidosta toteutuu lääkkeen määrääjän
toivomalla tavalla, 1/3 toteutuu jossakin määrin ja
1/ 3 lääkehoidosta epäonnistuu kokonaan tai lääke
jää ottamatta.
Ongelma on näin ollen varsin laaja niin hoidollisesta kuin taloudellisestakin näkökulmasta käsin. Lääkehoidon keskeytymisen taustalla voi olla mm. lääkehoidon luonne, monimutkaisuus, annostelutiheys sekä useat samanaikaisesti otettavat lääkkeet. Myös potilaan pieneksi kokema hyöty lääkkeistä tai sivuvaikutusten aiheuttamat haitat voivat olla ongelmien taustalla.
Potilaan ohjauksella hoitotyössä tarkoitetaan tavoitteellista
työskentelyä, jossa pyrkimyksenä on lisätä potilaan
itsenäisyyttä sekä autonomiaa hänen ottaessaan entistä
vahvemmin vastuuta omasta terveydestään ja sairautensa hoidosta.
Ohjaussuhde potilaan ja hoitotyöntekijän välillä tulisi
perustua tasavertaiseen osallistumiseen, jossa hoitotyöntekijän
rooli on hoidon ohjaaja aikaisemman asiantuntija-auktoriteetin sijaan.
Asiantuntijan roolin omaksuminen edellyttää hoitotyöntekijältä
asenteellista,
tiedollista sekä taidollista osaamista sekä kykyä nähdä
potilas aktiivisena osapuolena hoitoprosessissa. Tämä ajattelutapa
näkyy myös potilaan asemaa sekä oikeuksia käsittelevässä
laissa.
Ajattelun muutos näkyy myös käsitteiden uudelleen määrittelyssä. Potilaan roolia ohjauksen passiivisena vastaanottajana kuvaavan hoitomyöntyvyys- käsitteen (komplianssi) sijaan on ruvettu puhumaan hoitoon sitoutumisesta (concordance) jossa korostuu potilaan oma aktiivinen rooli. Jotta potilas voisi vastata omasta lääkehoidostaan hänellä tulisi olla vastaukset ainakin seuraaviin kysymyksiin
- Miten lääke vaikuttaa?
- Milloin ja kuinka kauan sitä käytetään?
- Miten lääke tulisi ottaa?
- Onko lääkkeellä yleisiä haittavaikutuksia, jos niin millaisia ja miten niitä voi ehkäistä?
- Keneen potilas voi olla yhteydessä mahdollisissa ongelmatilanteissa?
Ohjaustaidot ja niiden kehittäminen
Potilaan lääkehoidon ohjaus edellyttää hoitotyöntekijältä paitsi lääkehoidon tietoperustaa, kykyä toimia vastavuoroisessa vuorovaikutussuhteessa myös tietoisuutta viestinnästä sekä siihen vaikuttavista tekijöistä.
Viestintää käytetään
hyvin erilaisiin tarkoituksiin
kuten tiedon vaihtamiseen ihmisten välillä,
suostutteluun, ongelmaratkaisuun, ihmissuhteiden muotoiluun, itseilmaisuun
sekä ympäröivän
todellisuuden jäsentämiseen.
Viestintää voidaan
kuvata kulttuuriin ja tilanteeseen sidottuna
prosessina, joka etenee ja muuttuu ihmisten kohdatessa. Viestintätilanteelle
on ominaista vastavuoroisuus sekä peruuttamattomuus Viestintää
voi tapahtua sekä tietoisesti tai tiedostamattomasti ja sitä
ilmennetään
paitsi sanallisesti myös sanattomasti. Viestintään
kuuluu siis puhutun ohella toiminta:
mitä teemme, miten koemme, havaitsemme,
tulkitsemme ja prosessoimme tilanteita.
Viestintää voidaan tarkastella erilaisten teorioiden avulla. Mukauttamisen teoria toimii apuna, kun halutaan ymmärtää,
miksi puhuja vaihtaa puhetyyliään ja sopeuttaa viestintäänsä
eri tilanteissa toisen ihmisen tyyliin sopivaksi. Mukauttamista ohjaavat
puhujan omat tavoitteet, joiden eteen hän työskentelee joko
tietoisesti tai tiedostamattaan hyvän yhteistyön aikaansaamiseksi.
Kasvojen säilyttämisen teorian mukaan viestijä pyrkii toimimaan siten, että hän antaa itsestään myönteisen kuvan ulospäin. Epävarmuuden vähentämisen teorian mukaan uudet viestintätilanteet aiheuttavat epävarmuutta, jota yksilöt pyrkivät vähentämään vaihtamalla sosiaalista tietoa. Tämän tiedon avulla yksilöt pystyvät ennustamaan ja selittämään toisen ihmisen käyttäytymistä. Sosiaalista tietoa on tausta- ja perustiedot (mm. ikä, sukupuoli, ammatti), ajatuksia, asenteita ja uskomuksia koskeva tieto sekä kolmantena tieto, jonka avulla selitetään omaa ja toisen ihmisen käyttäytymistä. Epävarmuutta viestintätilanteessa voi joko vähentää tai lisätä viestinnän määrä, sanaton viestintä, intiimiyden aste, pitäminen, yhteiset tutut, normeista poikkeava käyttäytyminen, tiedon etsiminen ja molemminpuolisuus.
Osa viestintäosaamisesta on synnynnäistä, osa taidoista syntyy ja syvenee tavoitteellisen oppimisen kautta. Viestintätaitojen oppimiseen kuuluu teorioiden opiskelua, taitojen harjoittelua, havainnointia sekä oman työskentelyn ja osaamisen kriittinen reflektointi. Myös palaute on keskeisessä asemassa ohjaus- ja viestintätaitojen kehittymisessä. Rakentavassa palautteessa keskitytään olennaiseen ja tarjotaan oppijalle konkreettisia kehittämisehdotuksia. Palautteen tulisi lisäksi olla objektiivista, sallivaa ja sen tulisi keskittyä olennaiseen.
Omissa ohjaustaidoissa kehittyminen edellyttää myös että
hoitotyöntekijä on tietoinen potilas- hoitajasuhteeseen liittyvistä
rooli-, tunne- sekä valtasuhteista. Lääkeohjaustilanteissa
hoitotyöntekijä
ja potilas ovat rooleissa, joihin kohdistuu eri tilanteissa erilaisia
odotuksia. Ammattiroolissa hoitotyöntekijä on asiantuntija ja
vallankäyttäjä ja tämä siirtää vastuun
vuorovaikutustilanteen etenemistä työntekijälle. Vallankäyttö
näkyy esimerkiksi valinnoissa miten paljon, mitä hoitotyöntekijä
potilaalle lääkehoidon ohjaustilanteessa kertoo. Valtaan liittyy
aina myös vastuu ohjausratkaisujen tekemisestä sekä siitä
että potilaan hyvä toteutuu.
Valta voi viestintä- ja vuorovaikutustilanteissa perustua eri tekijöihin.
Näitä ovat laillinen valta,
palkitsemis- ja rangaitsemisvalta, asiantuntijavalta sekä attraktiovalta.
Laillinen valta perustuu viralliseen asemaan, palkitsemisvalta ihmisen
mahdollisuuteen palkita toinen, joka on toiminut toivotulla tavalla. Palkitsemisvallan
edellytyksenä on, että palkittava kokee palkinnon tavoittelemisen
arvoisena sekä mahdollisena toteuttaa. Rangaistusvaltaan kuuluu mahdollisuus
jättää toinen palkitsematta tai mahdollisuus rangaista
toista. Asiantuntijavallan ydin on ajatus, että toisella on olemassa
sellaista tietotaitoa ja osaamista, joka tekee mahdolliseksi vallan käytön.
Attraktiovalta perustuu toisen ihmisen ihailtaviin ominaisuuksiin ja se
vallan hyväksyminen voi näkyä esimerkiksi jäljittelynä
tai samantapaisina valintoina.
Konkreettisessa potilasohjaustilanteessa on tärkeää, että hoitotyöntekijä tuntee ja hallitsee haastattelun tekemisen. Haastattelemisessa on oleellista hyvän suhteen luominen, kuuntelemis- ja havainnointitaidot, kysymystekniikan hallita (ajoitus, avoimet kysymykset, lisäkysymykset), potilaan rohkaiseminen (empatia, kannustava palaute) sekä tilanteen ohjaaminen tavoitteellisesti (yhteenvedot, eteneminen yksi asia kerrallaan, siirtymät, perustelut, havainnollistaminen).
Potilaan ohjaukseen liittyviä kysymyksiä on käsitelty
tarkemmin mm. seuraavissa teoksissa
Iivanainen A, Jauhiainen M, Pikkarainen P. Hoitamisen taito
Hakkarainen ja Airaksinen: Kuuri loppuun! Lääkeneuvonnan opas