Suun kautta annosteltavat eli oraaliset lääkkeet
Tavallisin lääkkeen ottotapa on suun kautta annosteltava eli
peroraalinen ( per oss tai p.o) muoto. Tämä annostelutapa on
luonnollinen, yksinkertainen, turvallinen sekä usein myös taloudellisin
tapa toteuttaa lääkehoitoa. Lääkkeen ottaminen suun
kautta ei yleensä edellytä avustajan läsnäoloa ja
esimerkiksi yliherkkyysreaktiot eivät yleensä ilmene kovin rajuina.
Lääkkeen annosteluun suun kautta liittyy lisäksi muita
annostelutapoja vähemmän kielteisiä sivuvaikutuksia. Suun
kautta annosteltavilla lääkkeillä pyritään yleensä
siihen, että lääkeaine imeytyisi ruoansulatuskanavasta
verenkiertoon ja sen mukana tavoiteltuun vaikutuskohteeseen potilaan elimistössä.
Suun kautta otettavat lääkkeet voivat olla erilaisissa lääkemuodoissa,
joita ovat erilaiset tabletit, kapselit, resoribletit, enterovalmisteet
nestemäiset lääkkeet, imeskelytabletit, suusumutteet, suuvoiteet
sekä suugeelit.
Tabletit
Tabletit ovat eniten käytetty peroraalisesti annettava lääkemuoto. Tableteissa on joko yhtä tai useampaa lääkeainetta sekä erilaisia maku-, täyte- ja sideaineita. Ne otetaan yleensä runsaan nestemäärä kanssa, jotta lääke ei jäisi kiinni ruokatorveen. Tabletit, joissa on jakouurre, voidaan tarvittaessa puolittaa. Jos potilaan vointi edellyttää tablettien jauhamista tai murskaamista, pitää eri lääkeainetta sisältävät lääkkeet käsitellä erikseen ja antaa potilaalle mahdollisimman pian.
Poretabletit ovat tavallista tablettia nopeammin imeytyviä valmisteita, jotka otetaan joko veteen liuotettuina tai sekoitettuina. Imeskelytabletit ovat puolestaan hidasliukoisia, paikallisesti suun ja nielun alueella vaikuttavia valmisteita.
Resoribletillä tarkoitetaan kielen alla, ikeniin
tai poskeen annosteltavia tabletteja, joista vaikuttava
aine imeytyy suun limakalvolta verenkiertoon. Resoriblettien vaikutus
alkaa hyvin nopeasti, muutamassa minuutissa. Tyypillinen esimerkki resoriblettimuotoisesta
valmisteesta on Angina pectoris rintakipukohtauksessa käytetty nitro.
Potilasohjauksessa on huomioitava, että resoribletit menettävät
nieltynä tehonsa. Resoribleteista lääkeaine pääsee
imeytymään verenkiertoon ilman että se tuhoutuu ruoansulatuskanavassa
tai maksassa.
Kapselit
Kapseleissa on lääkejauhe suljettuna liukenevaan liivatekuoreen ja on tarkoitus, että potilas nielee ne kokonaisena. Myös kapselit pitäisi ottaa runsaan nestemäärän kanssa ja mieluiten pystyasennossa, jotta lääke ei jäisi kiinni ruokatorveen ja aiheuttaisi potilaalle ärsytysoireita tai haavaumia.
Enterotabletit- ja kapselit ovat suolistoliukoisia lääkkeitä, joista lääkeaine hajoaa vasta ohut- tai paksusuolessa. Enterovalmisteissa oleva päällyste estää lääkeaineen vapautumisen mahalaukussa. Enterovalmisteita käytetään myös silloin, kun halutaan saada aikaan vaikutus paikallisesti suolistossa. Enterovalmisteet tulee niellä aina kokonaisina, koska murskatessa tai puolittamisen yhteydessä suojaava päällyste tuhoutuu. Enterovalmisteet otetaan yleensä tyhjään vatsaan runsaan vesimäärän kanssa, koska ruokailun yhteydessä ne voivat jäädä mahalaukkuun usean tunnin ajaksi.
Depottabletit ja- kapselit ovat valmisteita, joista
lääkeaine hajoaa sekä imeytyy kontrolloidun hitaasti mahalaukussa
tai ohutsuolessa.Pitkitetysti lääkeainetta vapauttavien valmisteiden
tarkoituksena on vähentää lääkeainepitoisuuden
vaihteluita plasmassa. Depotvalmisteet on nieltävä yleensä
kokonaisina, koska niiden kestovaikutus häviää valmisteen
rikkoutuessa. Poikeuksellisesti voi depottableteissa olla jakouurre, jolloin
sen voin halkaista. Depotvalmiste näkyy kauppanimissä ”depot”
(varasto) , ”retard” (hidastettu) ,” prolongatum” (pitkitetty) tai ”slow”
(hidas)- merkintöinä.
Nestemäiset valmisteet
Nestemäisistä valmisteista (oraaliliuokset, tipat, oraalisuspensiot ja oraaliemulsiot) lääkeaine imeytyy yleensä nopeammin ja paremmin kuin kiinteästä. Nestemäisissä valmisteissa on yhtä tai useampaa lääkeainetta ja ne on syytä ravistella enne annostelua, jotta lääkeaine sekoittuu. Nestemäiset valmisteet ovat myös helpompia niellä ja sopivat sen vuoksi esimerkiksi lapsille sekä vanhuksille tai potilaille, joilla on nielemisvaikeuksia. Nestemäiset lääkkeet annostellaan millilitroina (ml) ja niiden antamisessa voidaan käyttää ruiskua, mittalasia tai mittalusikkaa.
Kun annostelussa käytetään ruiskua se suunnataan poskeen päin. Nestemäisten lääkevalmisteiden jälkeen on hyvä huuhtoa suu huolellisesti ja tarvittaessa harata myös hampaat.
Muita suun kautta annosteltavia lääkemuotoja ovat suuvoiteet ja –geelit, joita käytetään esimerkiksi suun- ja nielun sairauksien hoidossa sekä suusumutteet. Sumute suihkutetaan kielen alle tai sivulle ja suuvoide levitetään suun limakalvolle. Suusta imeytyy myös nikotiini tupakoinnin vierotushoidossa käytetystä nikotiinipurukumista.
Peräsuoleen eli rektaalisesti annosteltavat lääkkeet
Lääkkeiden annostelua peräsuoleen voidaan käyttää, jos lääkkeen antamien suun kautta ei onnistu. Rektaalinen antotapa on myös perusteltua esimerkiksi tilanteissa, jos potilas on pahoinvoiva, oksenteleva, tajuton tai kouristeleva. Rektaalinen annostelu sopii usein myös pienille lapsille. Lääkeaineen imeytyminen on peräsuolesta usein vähäisempää ja epätasaisempaa kuin suun kautta annosteltuna, toisaalta joissakin tilanteissa rektaalisesti annettuna lääkeaineen biologinen käytettävyys on yhtä hyvä tai parempi kuin suun kautta otettuna. Esimerkkeinä näistä eräät rauhoittavat lääkkeet ( diatsepaami) sekä kuumetta alentavat lääkkeet ( parasetamoli). Peräsuoleen annosteltavan lääkityksen huonona puolena voidaan pitää limakalvon ärsytystä, joka voi heikentää potilaan sitoutumista hoitoon. Peräsuoleen voidaan lisäksi käyttää paikallishoitoon ( esimerkiksi peräpukamalääkkeet) tarkoitettuja valmisteita.
Peräpuikot eli suppositoriot sekä peräruiskeet eli klysmat ovat peräsuoleen annosteltavia lääkemuotoja.. Suppositoriot ovat koostumukseltaan rasva tai vahaa, johon lääkeaine on liuotettu. Peräpuikot laitetaan peräsuolen suuntaa mukaillen siten, että potilas on esimerkiksi kylkiasennossa, jalat koukistettuina. Peräpuikkoa laitettaessa käytetään suojakäsineitä.
Peräruiskeilla tarkoitetaan peräsuoleen annettavia nestemäisiä valmisteita, joissa on yleensä 120-250 millilitran muovisäiliö sekä antokärki. Peräruiskeita käytetään suolen tyhjentämiseen. Pieniä, tilavuudeltaan 1- 20ml:n peräruiskeita kutsutaan rektioleiksi. Peräruiskeen kärkiosa on hyvä rasvata ennen peräaukkoon laittamista. Neste puristetaan hitaasti peräsuoleen potilaan ollessa esimerkiksi kylkiasennossa ja sen jälkeen antokärki vedetään varovasti ulos nestepulloa puristan. Peräsuoleen annettavat lääkkeet voivat aiheuttaa potilaalle pientä kirvelyä, ärsytyksen tunnetta sekä ulostamisen tarvetta.
Lääkkeiden jakamiseen sekä antamiseen liittyviä kysymyksiä sekä kerrataan että käsitellään vielä tarkemmin Lääkehoidon käytäntö- perusta osoissa.
Oheisen linkin kautta voit kuunnella ja katsoa aiheeseen liittyvän videon. Sama video löytyy kahtena nopeusversiona:
Peräsuoleen lääkitseminen
(Windows Media Player wma, nopeus 345 kbs, kesto 2.17, tekijä Helena Puistola 2004-2005)
Peräsuoleen lääkitseminen
(Windows Media Player wma, nopeus 150 kbs, kesto 2.17, tekijä Helena Puistola 2004-2005)