Parenteraalisella lääkityksellä (= injektiona tai
infuusiona annettavat lääkkeet sekä muut ruoansulatuskanavan
ulkopuolle annosteltavat lääkkeet) tavoitellaan usein nopeaa
ja tehokasta vaikutusta. Iholle annettavat lääkeaineet eroavat
siinä suhteessa muista parenteraalisista antotavoista, että
ne imeytyvät hitaammin verenkieroon ja niiden vaikutusaika on yleensä
pitkä. Osa lääkeaineista on lisäksi sellaisia, jotka hajoavat
ruoansulatuskanavassa tai eivät sieltä imeydy riittävästi,
jonka vuoksi parenteraalinen annostelumuoto voi olla perusteltua.
Lääkkeen antaminen ruiskeena
Lääkeaine annetaan injektiona eli ruiskeena tilanteissa, joissa
enteraalinen lääkitseminen ei onnistu. Ruiskeen antaminen edellyttää
aseptista osaamista, vahvaa tietoperustaa sekä injektiotekniikan
hallintaa. Ruiskut ja neulat on pidettävä steriileinä,
itse lääke ja mahdollinen liuotin eivät saa päästä
kontaminoitumaan. Injektion antajan täytyy myös tuntea valmisteeseen
liittyvät käyttöohjeet. Injektio voidaan antaa ihoon, ihonalaisiin
kudoksiin, verisuoniin, selkäytimeen, nivelpussiin tai vatsaonteloon.
Erilaisten ruiskeiden eli injektioden antamista on tarkemmin kuvattu Lääkehoidon
käytäntö perusta-osiossa.
Ihonsisäinen eli intrakutaninen (i.c.), ja intradermaalisesti ( i.d) injektio
Tavallisimmin ihonsisäisiä ruiskeita käytetään
erilaisissa diagnostisissa testeissä kuten allergiatesteissä
tai rokotuksissa. Tavallisin paikka ihonsisäisille pistoksille on
kyynärvarren tai vatsan iho. Ihoa ei
desinfioida ja lääkeaine injisoidaan neulan aukko ylöspäin,
15 asteen kulmassa ihoon jolloin siihen muodostuu pieni paukama. Lääke-
tai testiaineen määrä saa olla enintään 0.5 ml.
Ihonalainen eli subkutaaninen ( s.c) injektio
Ihonalainen ruiske annetaan olkavarren, reiden, pakaran tai vatsanalueen
ihon alle. Tavallisimpia esimerkkejä ihonalaisesta annostelusta on
insuliini- ja minihepariinilääkitykset. Lääkkeen vaikutus
alkaa hitaasti ja kestää pitkään, koska ihonalaisessa
kudoksessa on vähän verisuonia. Injektiota annettaessa ihopoimu
nostetaan peukalon ja etusormen avulla ja neula työnnetään
45 asteen
kulmassa. Joitakin subkutaanilääkkeitä kuten insuliinia
annetaan lyhyellä neulalla, jolloin pistokulma
on 90 astetta. Ennen lääkkeen antamista täytyy aina varmistaa
aspiroimalla, ettei neulan kärki ole verisuonessa. Ihonalaisissa
injektiossa lääkemäärä voi olla enintään
2ml. Mikäli potilas saa ihonalaisia injektioita toistuvasti on pistopaikkaa
vaihdella hyvä vaihdella.
Lihaksensisäinen eli intramuskulaarinen (i.m) injektio
Lihaksensisäisen injektio antamista vasten pitää valita tarpeeksi suuri lihas, etteivät sen alla olevat hermot tai suuret verisuonet vaurioidu. Siksi sopivia antopaikkoja ovat reisilihaksen ulko-osa, pakaralihaksen yläulkoneljännes tai olkavarren hartialihas. Lihakseen annettuna lääkeaineen vaikutus alkaa yleensä 10-30 minuutin kuluessa. Injektio annetaan sormilla pingotetun ihon läpi 90° pistokulmassa. Myös lihasinjektiota annettaessa täytyy ensin aspiroida, ettei neula ole vesisuonessa. Injektion antaja voi aspiroidessaan tukea neulaa pitämällä sen kantaa peukalon ja etusormen välissä. Lihakseen annettavissa injektioissa lääkemäärä voi olla 5ml.
Laskimoon annettavat eli intravenoosit (i.v) injektiot
Laskimonsisäisen injektion antamiseen
sairaanhoitaja tarvitsee toimipaikkakohtaisen luvan. Tätä
lääkitysmuotoa käytetään kun tavoitteena on nopea
vaikutus sekä suuri lääkeainepitoisuus elimistössä.
Injektio voidaan antaa joko infuusioletkustoon tai laskimopunktiona. Jos
potilasta lääkitään laskimoon toistuvasti, laitetaan
hänelle yleensä suonikanyyli. Suonikanyyli voidaan injektioiden
annon välillä heparinisoida ja korkata, kanyyliin voidaan laittaa
mandriini tai siihen voidaan yhdistää aukiolotiputus, jolloin
lääkekanava pysyy avoimena lääkkeiden annon välillä.
Tavallisimmin pistokohdaksi valitaan
yläraajan laskimo, pienillä lapsilla usein myös pään
alueen laskimo.
Laskimoinjektio annetaan tavallisesti hitaasti 1ml/ minuutissa nopeudella.
Lääke voidaan antaa myös esimerkiksi elvytystilanteissa
nopeana kerta-annoksena eli boluksena 15-20 sekunnissa. Joskus
potilas tarvitsee lääkeainetta toistuvasti ja silloin se voidaan
antaa infuusioliuokseen sekoitettuna
joko muutamia minuutteja, tunteja tai pidempiä aikoja kestävänä
infuusiona.
Laskimonsisäisesti annosteltavien lääkkeiden yhteydessä
on noudatettava ehdotonta aseptiikkaa.
Koska lääkeaine annetaan suoraan verenkiertoon ilmenevät
myös mahdolliset sivu- ja haittavaikutukset nopeasti. Potilaan vointia
on tämän vuoksi seurattava erittäin tarkasti ja sivuvaikutusten
(sykkeen, verenpaineen muutokset, hengitysvaikeudet, kalpeus ja hikisyys
huimaus ja oksentelun) ilmaantuessa
on lääkkeen antaminen keskeytettävä heti.
Muita injektionantotapoja
Muita, harvinaisempia injektionantotapoja ovat lääkkeen antaminen
valtimoon eli intra-arteriaalisesti
( i.a), selkäytimeen eli intratekaalisesti (i.t) nivelpussiin, tai
vatsaonteloon.
Oheisten linkkien kautta voit kuunnella ja katsoa aiheeseen liittyviä
videoita. Molemmista videoista löytyy kaksi nopeusversiota:
Injektiot
(Windows Media Player wma, nopeus 345 kbs, kesto 4.22, tekijä Helena
Puistola 2004-2005)
Injektiot
(Windows Media Player wma, nopeus 150 kbs, kesto 4.22, tekijä Helena
Puistola 2004-2005)
Laskimoon
antettavat injektiot
(Windows Media Player wma, nopeus 345 kbs, kesto 6.07, tekijä Helena
Puistola 2004-2005)
Laskimoon
antettavat injektiot
(Windows Media Player wma, nopeus 150 kbs, kesto 6.07, tekijä Helena
Puistola 2004-2005)